Perthistä Margaret Riverille

Redgate Beach Retreat, Margaret River, Western Australia 23.2.

Vietettiin sunnuntai tutustumalla rannikolla Swan-joen suulla sijaitsevaan idylliseen Fremantlen pikkukaupunkiin, joka on nykyään käytännössä pikemminkin Perthin lähiö (19 km päässä). Fremantlessa eli ”Freossa” sijaitsee Perthin satama ja siellä järjestetään viikonloppuisin markkinat. Paikka on todella suosittu viikonlopun viettopaikka perthiläisille.

Pyörittiin aikamme Freon markkinoilla, minkä jälkeen suunnattiin satamassa olevaan uuteen Länsi-Australian merimuseoon. Kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi museosta löytyi pienoismalli Suomen lipun alla purjehtineesta nelimastoisesta Lawhill-purjelaivasta, jollaisella Paken isoisä saapui nuorena miehenä Australiaan 1900-luvun alussa. Australiassa hän viipyi viisi vuotta ja sen jälkeen vielä toiset viisi vuotta Shanghaissa ennen palaamistaan kotimaahan. Taitaa siis Paken matkustushalu olla peräisin näistä geeneistä.

Freosta löytyi tämän reissun paras panimo, ”The Little Creatures”, jossa nautittiin oluen kyytipoikana isot kulholliset chili- ja valkosipulisimpukoita – nekin tähän mennessä syödyistä ehdottomasti parhaita.

 Aika masentavaa oli sen sijaan nähdä satamassa jättiläismäinen laiva, jossa oli kahdeksassa kerroksessa jonkinlaisia avohäkkejä. Laiva oli nimeltään Al Shuwaikh, ja sillä oltiin rahtaamassa lampaita jonnekin lähi-itään teurastettaviksi Islamin sääntöjen mukaan. Näimme kun lampaita tuotiin laivalle rekkalasteittain, kuvanottohetkellä kolme ylintä kerrosta oli jo ahdettu täyteen. Laivan lastaus kestää useita päiviä, minkä jälkeen lampaat saavat nauttia vielä noin kolmen viikon merimatkasta paahtavassa helteessä. Mahtaa olla liha mureaa ja hyvin marinoitua kaiken tämän stressin jälkeen. Voisi kyllä kuvitella, että olisi järkevämpää tuoda oikeauskoiset teurastajat tänne Australiaan ja toimittaa liha perille lentorahtina, mutta raha kai ratkaisee tässäkin asiassa.

Maanantaina lähdettiin hissun kissun ajelemaan kohti etelää pitkin WA:n länsirannikkoa. Pysähdyttiin Bunburyssa lounaalle rantakuppilaan, jossa saatiin samalla seurata delfiinien hyppelyä lahdenpoukamassa.

Tänne Margaret Riveriin saavuttiin viiden maissa, matkaa Perthistä oli kaikkiaan ehkä noin 280 km. Margaret River on WA:n rehevintä seutua, joka on tunnettu viinitiloistaan ja surffirannoistaan. Täkäläisessäkään kämpässä ei ole valittamista; asutaan korkealla rinteellä olevassa talossa, jonka jokaisesta huoneesta aukeaa esteetön näköala Intian valtamerelle. Luonto ympärillä on koskematonta, koska talo on rakennettu luonnonpuiston reunaan. 

Eilen tiistaina kierreltiin lähiympäristössä viinitiloilla ja biitseillä, ja tänään lähdettiin koko päivän kestäneelle retkelle, jonka ensimmäisenä etappina oli WA:n eteläisin kolkka Augusta ja siellä oleva Cape Leeuwinin majakka. Eteläinen valtameri ja Intian valtameri kohtaavat kuulemma juuri majakan edustalla. On kai se uskottava, vaikka mitään varsinaista rajaa vedessä ei näkynytkään.

Seuraavaksi suunnattiin Pembertoniin ihailemaan valtavia Karri-puita (eucalyptuksen alalaji). Aika vaikuttava näky oli majesteettinen, yli 60 metriä korkea Gloucester-puu, jota on käytetty palovartiotornina 1800-luvulta alkaen. Puun runkoon on kiinnitetty pitkiä rautapiikkejä, jotka toimivat askelmina kiivettäessä puun latvaan. Meidän porukasta löytyi kaksi reipashenkistä vapaaehtoista puun valloitukseen, Della ja minä. Della pääsi seitsemännelle askelmalle (noin 57 metrin päähän latvasta) ja minä hyvänä kakkosena viidennelle (noin 58 metrin päähän latvasta). Pienen haparoinnin jälkeen päästiin onneksi taas turvallisesti maankamaralle. Kun oltiin poistumassa paikalta, nähtiin kahden parikymppisen nuoren kapuavan pätkääkään epäröimättä huipulle asti. Noh, jos olisi ollut paremmat kengät, ehkä mekin…

Iltapäivällä palattiin sitten polvet tutisten takaisin Margaret Riveriin Manjimupin ja Nannupin kautta. Patikoitiin vielä neljän kilometrin lenkki metsässä, jonka jälkeen pulahdettiin uimaan reitin päässä olevalle padotulle joelle.

 

Pari viimeisintä päivää ovat olleet aika ahdistavia Christchurchin tiistaisen maanjäristyksen vuoksi. Vähän pistää miettimään se, että lähdettiin kaupungista vain 10 päivää ennen tuhoa ja että suuri osa näkemistämme rakennuksista, mukaan lukien katedraali, ovat nyt tuhoutuneet. Vieläkin järkyttävämpää on, että järistys vaati niin paljon kuolonuhreja ja että raunioissa on vieläkin ihmisiä loukussa.  Ollaan tietysti helpottuneita ja kiitollisia siitä, ettei osuttu paikalle juuri katastrofin aikaan.

Huomenna 24.2. torstaina vietetään Mersumatkojen perustajan/toimitusjohtajan synttäreitä. Lauantaina on edessä paluu Perthiin ja sunnuntai-aamuna 27.2. siirtyminen takaisin pohjoiselle pallonpuoliskolle Hongkongiin.  Viimeistään sieltä ehkä lähetän tämän reissun viimeisen (tai ainakin toiseksi viimeisen) raportin.