Matkalla kohti länttä

Lentokoneessa välillä Adelaide-Perth 18.2.

Keskiviikkona ajettiin Port Adelaideen, vanhalle satama-alueelle, joka oli mukava yhdistelmä vanhoja rakennuksia ja uudempia asuntoja. Alueella oli aikaisemmin epämääräinen maine, mutta sitä on viime vuosikymmeninä siistitty ja elävöitetty kunnostamalla rakennuksia, houkuttelemalla alueelle kaikenlaisia pienyrittäjiä ja tuomalla sinne palveluita. Nyt Port Adelaide vaikutti trendikkäältä, vaikkakin aika autiolta asuinalueelta.

 Koska päivä oli kuuma, pysähdyttiin uimaan ja lounastamaan Henley Beachille. Koko Adelaiden edustan rannikko on yhtä vitivalkoista hiekkarantaa, jota katkaisevat kymmeniä metrejä pitkät laiturit (piers). Laiturien lähistöllä on yleensä pieniä asutuskeskuksia, joista löytyy kivoja merenrantakahviloita ja -ravintoloita. Tässä suhteessa Australia - kuten jonkin verran myös Uusi Seelanti - eroaa USA:sta tai ainakin Havaijista; Kauain saaren ranta-alueilta löytyi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähinnä yksityisasutusta ja hotelleja, ravintolat ja kahvilat olivat useimmiten parkkipaikkojen tuntumassa sisämaan puolella. Ehkäpä Välimeren alueen vaikutus on Australiassa suurempi, onhan tänne (etenkin Adelaideen) aikanaan muuttanut paljon väkeä Etelä-Italiasta ja Kreikasta.  

 Keskiviikon Suomi-päivällinen meni nappiin, vaikka itse (ja Paken puolesta) niin sanonkin. Alkuruokana oli graavilohen lisäksi vähemmän suomalaista gazpacho-keittoa, mutta täydestä meni. Erityisen ihastuneita vieraat olivat Paken kukkakaalimuusiin, jota oli terästetty parmesanilla. Eikä sekään haitannut, että kanttarelleiksi väitetyt kuivatut sienet osoittautuivat suppilovahveroiksi – maku oli vieraiden mielestä ihanan eksoottinen. Grillin sytyttämisessä oli ensi alkuun vähän vaikeuksia, mutta saatiinhan se lopulta syttymään mm. kaasupuhaltimen avulla. Vodkaryypyt jätettiin sittenkin nauttimatta, mikä on ihan hyvä, koska muutenkin ilta venyi ihan riittävän myöhään.

Torstai-aamuna palautettiin auto vuokraamoon ja vietettiin päivä shoppaillen Adelaiden keskustassa. Mukaan tarttui alennusmyynnistä mm. uudet shortsit ja housut Merville. Nyt on sitten seuraavan reissun garderoobi valmiina. Paavolle ja Osmolle tiedoksi, että kyllä teillekin löytyi tuomista, en kuitenkaan nyt paljasta mitä (ei syytä huoleen, ei kuitenkaan alla olevia Akubra-hattuja!).

Eläinhavaintoihin on ehdottomasti lisättävä valtava kotka (wedge-tailed eagle), joka istui torstai-aamuna puun oksalla ihan pyykinkuivaustelineen vieressä. Yritin hiipiä lähemmäksi, mutta kotka säikähti, levitti valtavat siipensä ja poistui paikalta mekastavan lintuparven seuraamana. Luin myöhemmin lintukirjasta, että aikuisen kotkan siipienväli on yli kaksi metriä. Oli kyllä vaikuttava näky!

Quest on James –huoneistohotelli, Perth, Western Australia 19.2.

Perjantaina illansuussa saavuttiin tänne Perthiin Australian länsirannikolle yhdessä Dellan ja Louisen kanssa, joilla alkoi viikon loma. Asettauduttiin kolmeksi ensimmäiseksi yöksi aika lähellä Perthin keskustaa sijaitsevaan huoneistohotelliin.

Länsi-Australia on mantereen osavaltioista ehkä vähiten tunnettu, ainakin meillä Suomessa. Etäisyydet muihin osavaltioihin – kuten myös WA:n sisällä - ovat valtavat, ja länsi-australialaiset kokevatkin elävänsä eristyksissä muista ausseista. Viime vuosikymmeninä elpynyt kaivosteollisuus on tuonut osavaltioon vaurautta, mikä näkyy selvästi ökyhuviloiden ja huvipursien määrässä. Muut aussit pitävätkin länsi-australialaisia hieman junttimaisina cowboy-nousukkaina (vrt. Texas), jotka pröystäilevät rahoillaan ja erinomaisuudellaan. Tähän on tietysti syytä suhtautua varauksella, koska mukana on epäilemättä myös hieman naapurikateutta.

Ensivaikutelma Perthistä on ollut todella myönteinen. Kaupungissa tuntuu olevan meno päällä, mikä johtuu varmasti osaksi siitä, että vierailumme osui viikonloppuun. Silmiinpistävää täällä on ollut aasialaisten ja afrikkalaisten suuri lukumäärä. Aasia onkin yllättävän lähellä, Hongkong sijaitsee samalla aikavyöhykkeellä (vain +6 tuntia Suomen aikaan) suoraan Perthistä pohjoiseen ja Kaakkois-Aasia on vieläkin lähempänä. Eteläinen Afrikkakin on melkein naapurissa, mistä johtuen Afrikasta saapuvat pakolaiset saapuvat yleensä ensimmäiseksi Perthiin.

WA on Australian kuivinta ja kuuminta seutua, minkä johdosta luontokin on todella karua. Kuivuuden ja karuuden ansiota on puolestaan se, että merivesi on täällä niin kirkasta kuin ikinä vain voi olla (menee ehkä Fidzinkin ohi). Trooppisilla alueilla vesi usein samenee runsaiden sateiden jälkeen, koska sateiden mukana mereen huuhtoutuu ravinteita.

Tänään, lauantaina, herättiin jo kukonlaulun aikaan (aikaero Etelä-Australiaan -2,5 tuntia) ja hypättiin Perthin edustalla olevalle Rottnest-saarelle vievään lauttaan. Kaikkiaan 1,5 tuntia kestävän lauttamatkan alkuosa kuljettiin Perthin läpi virtaavaa Swan-jokea pitkin.

Rottnest on hiekkasärkistä muodostunut karu saari, josta suurin osa on luonnonpuistoa. Saarella ei ole lainkaan yksityisautoja, yleisin kulkupeli on polkupyörä. Toinen vaihtoehto liikkua saarella on puolen tunnin välein kulkeva hop-on hop-off –bussilinja, joka vie turisteja toinen toistaan hienommille vitivalkoisille hiekkarannoille. Retkueestamme Della ja Louise valitsivat hikisemmän fillarikyydin ja me, kuten arvata saattaa, ilmastoidun bussin. Tämä oli ihan hyvä valinta, koska sain säästettyä energiaa snorklaukseen, jota en olekaan päässyt harrastamaan lähes kuukauteen Fidzi-vierailun jälkeen.

Maanantaina jatketaan matkaa vuokra-autolla etelään Margaret Riverin alueelle.