Kananvarpaita aamupalaksi

Butterfly on Wellington, Hongkong 27.2.

Vietettiin Margaret Riverillä kaksi viimeistä päivää rauhallisissa merkeissä uiden, lueskellen, kokkaillen ja iltaisin vanhoja leffoja katsellen. Vierailtiin tietysti taas viinitarhoilla ja parissa paikallisessa panimossa - luulen, että niiden suhteen alkaa ainakin minulla olla kiintiö jo täynnä.

Merkkipäivänä 24.2. päätettiin lounastaa hyväksi kehutussa Xanadun viinitilan ravintolassa. Ruokalista vaikutti ihan lupaavalta, mutta ei voitu muuta kuin tuijottaa mykistyneinä, kun annokset tuotiin eteemme – olisi siinä ollut suurennuslasille käyttöä! Ruoka oli kyllä oikein taiteellisesti aseteltu lautasille, mutta annokset aivan naurettavan pieniä. Tämä oli kai jonkinlaista nouvelle cuisinea, ja hinnatkin sen mukaiset. Kämpille ajettiin siten supermarketin kautta ja juhlistettiin iltaa Louisen loihtimalla sienipastalla (fettuccine con funghi). Kyllä oli hyvää eikä jäänyt nälkä!

Opittiin tästä myös se, että viinitilat, jonne johtaa asfaltoitu tie ja jotka mainostavat itseään isoilla kylteillä, kannattaa jättää väliin. Päätettiin jatkossa suosia kuoppaisten sorateiden päästä löytyviä pieniä perheyrityksiä, joissa tarjonta saattoi olla suppeampi, mutta tunnelma sitäkin viihtyisämpi ja aidompi.

Herättiin eilen aikaisin, pakattiin tavarat, siistittiin kämppä ja lähdettiin jo seitsemän maissa paluumatkalle Perthiin. Perthissä hyvästeltiin D & L, joilla oli aikaisempi lento takaisin Adelaideen. Koska meidän lentomme Hongkongiin lähtisi vasta puolelta öin, olin varannut meille edullisen huoneen pienestä reppureissaajien hostellista (Governor Robinsons). Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska Perthissä oli eilen 40 asteen helle, eikä kaupungilla olisi jaksanut millään roikkua koko päivää, varsinkaan matkatavaroiden kanssa. 

Puolen päivän aikaan saatiin huone käyttöömme, otettiin tunnin nokoset ja suunnattiin sitten ilmastoidulla paikallisjunalla Cottlesloen rannalle uimaan. Ranta oli tietysti tupaten täynnä, mutta hyvin kuitenkin mahduttiin muiden sekaan maininkien heiteltäviksi.

Lento tänne Hongkongiin sujui ihan aikataulussa (lähes 8 tuntia) ja perille saavuttiin tänään sunnuntaina vähän ennen kahdeksaa aamulla. Kellonaika on täällä sama kuin Perthissä eli kuusi tuntia edellä Suomesta. Sukulaisille tiedoksi, että muistettiin kyllä pukea lentosukat jalkaan. Tiedoksi myös, että ne olivat aika lämpimät tässä ilmastossa ja että olimme taatusti ainoat Cathay Pacific –lentoyhtiön matkustajista, jotka olivat näin hyvin varustautuneet. 

Majapaikkamme on hyvällä paikalla aivan Hongkongin keskustassa Sheung Wanin kapeiden kujien tuntumassa. Ei saatu tietenkään vielä niin aikaisin aamulla huonetta käyttöömme, joten lähdettiin pariksi tunniksi tutustumaan lähikortteleihin. Kaupunki oli ensi alkuun vielä aika hiljainen - olihan sunnuntai-aamu - mutta vähitellen kaupat ja ravintolat alkoivat avata oviaan ja jalankulkijoiden ja liikenteen määrä lisääntyä.

Koska lentokoneen aikainen aamiainen ei ollut maistunut, päätettiin nauttia aamupalaa jossain autenttisessa hongkongilaiskuppilassa. Sellainen sattuikin eteen, valtava ravintola, joka oli jo aamuyhdeksältä täpötäynnä asiakkaita. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut muita länsimaalaisia. Saimme eteemme pitkän ruokalistan, josta vain murto-osa oli käännetty englanniksi. Siinä sitten summamutikassa valittiin ruokalajeja. Valinnat olivat ihme kyllä useimmiten onnistuneita, esimerkiksi tutut ja turvalliset kevätkääryleet ja punotuissa koreissa tarjoillut dumplingit (erilaisia täytteitä sisältävät taikinanyytit) olivat oikein herkullisia. Luu meni kurkkuun oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun pöytään tuotiin höyryävä kulho kananvarpaita (Pake luuli kai, että chicken fingers tarkoittaa kanankoipia). Pake yritti kyllä urheasti rouskuttaa tarjottua herkkua, mutta minulla oli vielä Nadin torakkaepisodi sen verran hyvässä muistissa, että päätin jättää tämän elämyksen väliin. Sinänsä hyvän kokemuksen jälkeen oltiin yksimielisiä siitä, että päivällinen nautittaisiin ehkä jossain vähemmän autenttisessa paikassa.

Ravintolassa nämä olivat kyllä kypsytettyjä.

Lämpötila on täällä todella miellyttävä, tällä hetkellä vähän yli 20 astetta. Tuntuu mukavalta, kun pystyy ihan rauhassa kävelemään kaupungilla eikä tarvitse vähän väliä paeta sisätiloihin hellettä pakoon, kuten Perthissä.

Yllä olevan kirjoittamisen jälkeen ehdittiin vielä kokea kaikenlaista täällä Hongkongissa, mutta nyt alkaa bloginpitäjältä virta loppua lentokoneessa valvotun yön jälkeen. Kirjoitan näistä kokemuksista ja huomisesta päästyämme taas Suomeen. Tässä kuitenkin muutama kuva tältä päivältä. Hyvää yötä!