San Francisco, Hotel Rex, keskiviikkona 5.1.
Täällä sitä nyt ollaan, aurinkoisessa San Franciscossa! Meidän kaamokseen tottuneiden on vaikea uskoa tätä valon määrää todeksi!
Laskeuduttiin eilen kello kahden maissa iltapäivällä, vain kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä. Otettiin taksi hotellille Sutter Streetille (lähellä Union Squarea). Päätettiin sinnitellä hereillä mahdollisimman pitkään, jotta saataisiin vuorokausirytmistä kiinni. Huilattiin siis vain hetki, ja lähdettiin sitten tutustumaan lähitienoisiin. Tuli siinä loppujen lopuksi käveltyä aika pitkä matka ylös ja alas jyrkkiä katuja, ja lopulta sitten hotellin tarjoamien happy hour -viinilasillisten jälkeen kaaduttiin sänkyyn kahdeksan maissa.
Keskiviikko-aamuna herättiin kukonlaulun aikaan ennen yhdenkään kahvilan aukeamista. Pienen odottelun jälkeen päästiin nauttimaan läheiseen kuppilaan perinteinen jenkkiaamiainen, jossa syötävää riittäisi vaikka koko viikoksi.
Sää on ollut tänään täydellinen, aurinko paistanut koko päivän pilvettömältä taivaalta. Aikaisin aamulla oli tosin aika viileää, noin 3 plussa-astetta, mutta heti kun aurinko nousi korkeammalle, oli vaatekerroksia jo kuorittava pois. Tuhdin aamiaisen voimalla jaksettiin patikoida paikasta toiseen: nähdyksi tuli mm. Chinatown, North Beach, Telegraph Hill (valitettavasti Coit Tower oli tällä kertaa remontissa, joten ei päästy kipeämään ylös ihailemaan upeita maisemia), Fisherman's Wharf ja Nob Hill. Cable Carilla ajettiin tietysti myös, molemmat linjat tuli testattua.
Kävin edellisen kerran täällä San Franciscossa seitsemän vuotta sitten, vuodenvaihteessa 2003-2004. Silloin mukana oli koko perhe, Paavo oli 17- ja Osmo 14-vuotias. Jo silloin ihastuin tähän kaupunkiin ja nyt käsitykseni on vain vahvistunut: SF on ehdottomasti yksi hienoimmista kaupungeista, joissa olen käynyt.
Toinen asia, joka on tehnyt vaikutuksen, on täkäläisten ystävällisyys ja avoimmuus. Eilisellä kävelylenkillä parikin vastaantulijaa pysähtyi juttelemaan, toinen toivottamaan hyvää uutta vuotta ja toinen pahoittelemaan tuuliseksi kääntynyttä säätä. Tänäänkin olemme päässeet juttuihin useiden paikallisten kanssa; meiltä on kyselty mm., mitä kieltä puhumme ja mistä tulemme. Tästä on sitten sujuvasti siirrytty muihin aiheisiin. Vaikka kyse onkin small-talkista, päällimmäisenä vaikutelmana on se, että ihmiset ovat vilpittömän kiinnostuneita muistakin kuin omista asioistaan.
Täällä sitä nyt ollaan, aurinkoisessa San Franciscossa! Meidän kaamokseen tottuneiden on vaikea uskoa tätä valon määrää todeksi!
Laskeuduttiin eilen kello kahden maissa iltapäivällä, vain kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä. Otettiin taksi hotellille Sutter Streetille (lähellä Union Squarea). Päätettiin sinnitellä hereillä mahdollisimman pitkään, jotta saataisiin vuorokausirytmistä kiinni. Huilattiin siis vain hetki, ja lähdettiin sitten tutustumaan lähitienoisiin. Tuli siinä loppujen lopuksi käveltyä aika pitkä matka ylös ja alas jyrkkiä katuja, ja lopulta sitten hotellin tarjoamien happy hour -viinilasillisten jälkeen kaaduttiin sänkyyn kahdeksan maissa.
Keskiviikko-aamuna herättiin kukonlaulun aikaan ennen yhdenkään kahvilan aukeamista. Pienen odottelun jälkeen päästiin nauttimaan läheiseen kuppilaan perinteinen jenkkiaamiainen, jossa syötävää riittäisi vaikka koko viikoksi.
Sää on ollut tänään täydellinen, aurinko paistanut koko päivän pilvettömältä taivaalta. Aikaisin aamulla oli tosin aika viileää, noin 3 plussa-astetta, mutta heti kun aurinko nousi korkeammalle, oli vaatekerroksia jo kuorittava pois. Tuhdin aamiaisen voimalla jaksettiin patikoida paikasta toiseen: nähdyksi tuli mm. Chinatown, North Beach, Telegraph Hill (valitettavasti Coit Tower oli tällä kertaa remontissa, joten ei päästy kipeämään ylös ihailemaan upeita maisemia), Fisherman's Wharf ja Nob Hill. Cable Carilla ajettiin tietysti myös, molemmat linjat tuli testattua.
Kävin edellisen kerran täällä San Franciscossa seitsemän vuotta sitten, vuodenvaihteessa 2003-2004. Silloin mukana oli koko perhe, Paavo oli 17- ja Osmo 14-vuotias. Jo silloin ihastuin tähän kaupunkiin ja nyt käsitykseni on vain vahvistunut: SF on ehdottomasti yksi hienoimmista kaupungeista, joissa olen käynyt.
Toinen asia, joka on tehnyt vaikutuksen, on täkäläisten ystävällisyys ja avoimmuus. Eilisellä kävelylenkillä parikin vastaantulijaa pysähtyi juttelemaan, toinen toivottamaan hyvää uutta vuotta ja toinen pahoittelemaan tuuliseksi kääntynyttä säätä. Tänäänkin olemme päässeet juttuihin useiden paikallisten kanssa; meiltä on kyselty mm., mitä kieltä puhumme ja mistä tulemme. Tästä on sitten sujuvasti siirrytty muihin aiheisiin. Vaikka kyse onkin small-talkista, päällimmäisenä vaikutelmana on se, että ihmiset ovat vilpittömän kiinnostuneita muistakin kuin omista asioistaan.
Nyt on aika käydä nukkumaan, kello lähestyy jo yhdeksää (Suomessa jo seitsemää torstai-aamuna). Huomenna vuokraamme päiväksi auton ja ajamme n. 70 km etelään Santa Cruziin tapaamaan sukulaisiani. Siitä enemmän myöhemmin. Alla myös juttua eiliseltä lentomatkalta.
Koneessa tiistaina 4.1. klo 19.20 Suomen aikaa
Kirjoittelen tätä jossain Hudson-lahden yläpuolella; yli puolet lentomatkasta jo takana, perille San Franciscoon vielä 4 h 40 minuuttia.
Ihan mukavasti on matka tähän mennessä sujunut. Finskin lento eilen oli aikataulussa ja tänäänkin päästiin starttaamaan vain puolisen tuntia myöhässä. Nyt lennetään myötätuulessa, joten aikataulu saadaan kuulemma kurottua umpeen. Palvelu täällä BA:n lennolla toimii hyvin. Jokaisella matkustajalla on käytettävissään oma ”viihdekeskus”, josta voi valita mieleisiään leffoja (niin uutuuksia kuin klassikkojakin) ja musiikkiakin löytyy albumikaupalla jokaiseen makuun. Tähän mennessä olen viihdyttänyt itseäni maailmanmusiikkiosaston tarjonnalla ja katsonut yhden leffan. Välillä on jumpattu käytävällä. Ai niin, ja skumppaakin on ollut tarjolla.
Heathrow’n lentokenttähotellista tämä: Novotel oli muuten ihan jees, mutta sänky oli jokseenkin askeettinen. Patja oli kivikova ja koko sänky muistutti pikemminkin trampoliinia; kun toinen käänsi kylkeä tai vähänkin liikahti, toinen joutui tarraamaan patjaan kiinni, ettei vierisi lattialle. No, saatiin sentään jotenkuten nukutuksi ennen pitkää 11 tunnin lentoa. Novotelin aamiainen oli suhteettoman kallis, lähes 16 puntaa per nenä. Päätettiinkin jättää hotelliaamiainen väliin ja syötiin vasta kentällä.
Mervi
Mervi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.