Nanuya Lailai, Blue Lagoon

Nanuya Lailai Resort, lauantaina 22.1.

Asutaan tälläkin saarella perinteisessä kaislakattoisessa buressa. Tällä kertaa varustelu on vähän modernimpi, toimivan kattotuulettimen lisäksi meillä on jääkaappi ja kahvinkeitin, mikä tuntuu todella ylelliseltä, kuten myös ulkotiloissa sijaitseva suihku. Ikkunat ovat lähes seinän kokoiset eikä niissä ole lasia lainkaan, ainoastaan itikkaverkot ja puiset ”sälekaihtimet”. Todella toimiva ratkaisu tässä ilmastossa; ilma kiertää sisällä ja itikat (joita täällä on paljon iltaisin ja öisin) pysyvät ulkona. Näköala huoneesta on mykistävä, edessä aukeaa laguuni, jossa vesi hohtaa turkoosin kaikissa mahdollisissa sävyissä. Ja mikä parasta, näköalaa voi ihailla vaikka sängyssä pötköttäen.

Brooke Shields on palannut Siniselle Laguunille viettämään eläkepäiviään.

 

Nanuya Lailai Resort on edelliseen paikkaan verrattuna luonteeltaan enemmän perinteinen resortti – täällä emme ole aivan yhtä suorassa kontaktissa paikallisten kanssa (paitsi tietysti henkilökunnan). Majoituksen hintaan kuuluu aamiainen (mangoa, papaijaa ja ananasta niin paljon kuin vatsa vetää), muista aterioista maksetaan erikseen. Koralleja ja hyvä snorklausmahdollisuuksia löytyy täälläkin, ja paikallisten esittämää livemusiikkia on saatu kuunnella päivittäin. Kaiken kaikkiaan hieno paikka, jota voin suositella muillekin.

Bassona laatikko, keppi ja naru, toimii hyvin!

Eilisen päivän aktiviteettina (uimista, snorklausta ja riippumatossa löhöilyä en mainitse erikseen) oli patikointi saaren ympäri laskuveden aikaan. Sopiva ajankohta lähteä liikkeelle oli klo 14 iltapäivällä, joka oli tietysti päivän kuuminta aikaa. Matkalla ei pitäisi vitkastella liikaa, sillä mikäli nousuvesi pääsisi yllättämään, jäisimme jumiin saaren toiselle puolelle. Alkumatka oli hikistä kapuamista mustien laavakiviröykkiöiden yli. Jaksettiin kuitenkin jatkaa, kun tiedettiin, että reitin puolessa välissä on pieni kylä, jossa on jonkinlainen kuppila virkistäytymistä varten. ”Lo’s Teahouse” osoittautui sitten vähän toisenlaiseksi paikaksi kuin olimme kuvitelleet; huurteisten oluiden sijasta tarjolla oli huoneenlämpöistä Fantaa (+ 35 astetta) ja suklaakakkua. No, ei  se mitään, nautimme tietysti kiitollisina talon antimista ja kiitimme itseämme siitä, että olimme ottaneet matkaan riittävästi vettä.

Loppumatka olikin sitten helpompaa maastoa, laskuveden paljastamaa laakeaa hiekkarantaa. Päästiin  myös aina välillä pulahtamaan mereen, mikä oli aika virkistävää.

Tänään oli vuorossa veneretki noin puolen tunnin matkan päässä sijaitseville luolille. Luolista ensimmäiseen tulee päivänvaloa pienestä aukosta, ja pulikointi viileässä, kristallinkirkkaassa vedessä oli ihan kiva kokemus. Toiseen luolaan olisi pitänyt sukeltaa noin 2,5 metrin pituisen tunnelin läpi. Kun meille selvisi, että tunnelin suuaukko on metrin vedenpinnan alapuolella ja itse luola pilkkopimeä (paikallisella oppaalla mukana taskulamppu), jätettiin tämä seikkailu suosiolla kokematta. Homma ei todellakaan ole ahtaanpaikan kammoisille sopivaa!

Huomisaamuna aion vielä osallistua naapurisaaren kylän kirkossa pidettävään sunnuntaijumalanpalvelukseen - on kuulemma vaikuttava kokemus, paljon laulua yms. Sitten, klo 13.30, lähtee laiva pääsaarelle Viti Levulle, jossa viivytään vielä kaksi yötä ennen siirtymistä Uuteen Seelantiin.