Aston Islander on the Beach, Kaua'i
Täällä nyt sitten ollaan, jo kolmatta päivää Havaijilla. Matka San Franciscosta tänne sujui hyvin; herätys oli n. klo 5 aamulla ja lento SF:sta Honoluluun kesti vähän alle 6 tuntia. Tänne Kauaille saavuttiin joskus neljän maissa iltapäivällä 8.1. Tuli siitä loppujen lopuksi vaihtoineen ja odotuksineen aika pitkä matkustuspäivä, aikaa kului kaikkiaan vähintäänkin 12 tuntia ellei enemmänkin, ennen kuin saatiin lopulta tsekattua itsemme tänne Astoniin.
Asutaan pienessä yksiössä (tai condossa, kuten täkäläiset sanovat) ihan meren rannalla Wailuassa Kauain itärannikolla. Kauai on Havaijin saariryhmän toiseksi pohjoisin saari, joka on onnistunut säilyttämään ainakin osan ”aidon” Havaijin fiiliksestä. Täältä ei löydy pilvenpiirtäjiä eikä massiivisia hotelleja; rakennussäännösten mukaan yksikään rakennus ei saa kohota palmujen latvojen yläpuolelle.
On pidetty öisin parvekkeen ovi ja ikkunaverhot auki, että saadaan kuunnella maininkien pauhua ja herätä aamulla auringonnousuun. Aamupalaa on kyhätty itse kämpän minikeittiössä. Ekana aamuna eli eilen saatiin aamiaisella seurata omalta parvekkeelta valaiden suihkuttelua ulapalla.
Eilinen päivä (sunnuntai) käytettiin lähinnä orientoitumiseen ja lähiympäristöön tutustumiseen. Ekat pyykitkin tuli pestyä asukkaiden käytössä olevassa pesutuvassa. Merenkäynti on täällä aika rajua, useilla rannoilla on vahvoja pinnanalaisia virtauksia, jotka voivat viedä uimarin kauas merelle. Majapaikkamme ranta soveltuukin oikein hyvin lenkkeilyyn tai löhöilyyn, mutta uida siellä ei kannata, ainakaan meikäläisen taidoilla ja voimilla. Onneksi lähistöllä on myös suojaisampia vartioituja rantoja, kuten esim. Lydgate Beach Park, jossa pääsin kuin pääsinkin eroon talviturkistani.
Tänään aamu valkeni pilvisenä ja taivaanrannalla roikkui uhkaavia sadepilviä. Päätettiin kuitenkin noudattaa alkuperäistä suunnitelmaa ja lähteä tutustumaan saaren etelärannikkoon. Kuten arvata saattaa, taivaalta alkoi tulla vettä kuin aisaa, heti kun päästiin liikkeelle. Siinä sitten suunnistettiin lähimpään shopping centeriin, jossa saatiin tehtyä välttämättömiä hankintoja, kuten Pakelle uudet sandaalit vanhojen hiertävien tilalle + rakkolaastareita + aloha-paita ja Merville rillien päälle pantavat aurinkolasit.
Tähän pieni selitys: kävi nimittäin niin ikävästi, että onnistuin kadottamaan aurinkolasini Santa Cruzissa. Täällä on mahdotonta saada silmälasivahvuuksilla varustettuja aurinkolaseja suoraan optikolta, ensin pitäisi saada varattua aika silmälääkäriltä ja sen jälkeen vielä odottaa useampi päivä lasien valmistumista, mihin meillä ei valitettavasti ole aikaa. Nyt mulla on sitten valtavat ”kuorilasit” rillien päällä ja näytän lähinnä jättiläiskärpäseltä tai muulta vastaavalta hyönteiseltä. Seuraava mahdollisuus hankkia oikeat lasit on kai sitten Adelaidessa Australiassa, jossa viivytään vähän pidempään.
No niin, jatkettiin sitten matkaa sateesta välittämättä. Loppujen lopuksi päivä oli oikein onnistunut; saaren lounaisrannikolta löytyy historiallisia kaupunkitaajamia ja turismia on paljon vähemmän kuin muualla. Pysähdyttiin matkan varrella mm. Hanapepessa, Waimessa ja Kekahassa. Tärkein kohde oli kuitenkin Waimea Canyon- ja Koke’en kansallispuistot sisämaassa. Kanjoninäkymistä päästiin onneksi nauttimaan auringon välillä pilkistäessä pilvien raosta, mutta valitettavasti Kauain eniten mainostettu näkymä, Kalalau Valley jäi kokonaan piiloon sakean sumun taakse.
Rannikolle palatessa aurinko paistoi taas täydeltä terältä, ja käppäiltiin muutamalla lähes autiolla beachilla. Tässä on ainakin oppinut sen, ettei säätiedotuksiin kannata juurikaan luottaa, säätilat vaihtuvat täällä todella tiuhaan.
Huomenna ehkä saaren pohjoisosiin, saa sitten nähdä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.