Honolulu

Bula!

Bluewater Lodge, Nadi/Fidzi 17.1.

Baanalle ei sitten kuitenkaan tullut lähdettyä, mikä olikin ihan hyvä, sillä lauantai-aamuna herättiin taas kerran aikaisin (länteen päin lentämisessä on tämä hyvä puoli) nauttimaan helteisestä ja aurinkoisesta päivästä. Aamupäivä vietettiin Waikiki Beachin kaukaisimmalla reunalla löhöillen ja sain taas pitkästä aikaa tyydytettyä snorklailuhimoani. Hyvä, että tänne asti rahdatuilla maskeilla ja räpylöillä on käyttöä.

Iltapäivällä kierreltiin Downtownissa. Valitettavasti paljon kehuja saanut Pacific Maritime Museum oli suljettu (lauantaina!), olisi ollut kiinnostavaa tutustua polynesialaisen merenkulun perinteeseen. No, onneksi Uudessa Seelannissa on hienot museot sekä Aucklandissa että Wellingtonissa, joten eiköhän tässä vielä päästä kanootteja ym. ihailemaan.

Honolulun satamassa vesi oli uskomattoman turkoosia ja kirkasta ja korallejakin näkyi.  Oheinen kuva ei siis ole akvaariosta vaan satama-altaasta! 

Satamassa oli myös paljon erilaisia ravintoloita ja kapakoita. Poikettiin niistä yhteen nauttimaan bisset ja päätettiin jakaa pieni pupu (ei siis kani tai jänis vaan havaijiksi appetizer eli alkupalalautanen) että jaksettaisiin vielä tallustaa Chinatowniin lounaalle. Pupu osoittautuikin sitten varsinaiseksi rusakoksi, annos oli vuoren kokoinen eikä saatu siitä selvitettyä kuin kaksi kolmasosaa, vaikka kyseessä oli yhden henkilön alkuruoka! Ei ihme, että jenkkilässä näkee niin paljon ylilihavia ihmisiä, kaikkea on tarjolla liiankin kanssa.

Chinatown oli Honolulun parasta antia. Kadut olivat täynnä hedelmä- ym. myyntikojuja ja alueen kauppahalleissa oli myytävänä jos jonkinlaista merenelävää. Valitettavasti nälästä ei ollut enää tietoakaan, joten paikallisten foodcourtien (halli tai käytävä, jossa on reunoilla erilaisia ruoka-annoksia tarjoavia kioskeja, pöydät keskellä) anti jäi kokeilematta.

Illalla käytiin vielä katsastamassa Waikikin ranta-alueen lauantaimeininki, ja olihan siellä ihan mukava meno päällä. Katutaiteilijoita ja muusikoita löytyi joka lähtöön ja rannalla nähtiin vielä pakollinen hula-esitys ukulele-säestyksellä. Oikeaoppisen Havaijin-tunnelman rikkoi vain se, että Pina Coladan sijasta laseissa oli Margaritat suolareunuksella. No, aina kaikki ei voi mennä ihan nappiin!

Nyt ollaan onnellisesti perilla Fidzilla. Tasta matkan osuudesta myohemmin lisaa.